Ensimmäisessä jaossa länsi avaa kahden passin jälkeen yhdellä sangilla (hänellä on tasainen jako ja 15 pistettä). Idällä on kahdeksan pistettä ja jos lännellä on maksimi, niin täyspeli on mahdollinen. Idällä on myös neljän kortin herttaväri, joten hän kysyy länneltä neljän kortin yläväriä tarjoamalla kaksi ristiä. Tähän länsi näyttää neljän kortin patavärinsä (ja samalla kieltää neljän kortin herttavärin) tarjoamalla kaksi pataa. Koska hertta ei tärpännyt, itä näyttää vihjekätensä kahdella sangilla. Koska lännellä on minimi yhden sangin avaukseen, niin hän passaa.

Pohjoisella on kaksi neljän kortin väriä, herta ja risti, joista lähteä kahta sangia vastaan. Koska itä kysyi ylävärejä ja pata ei kelvannut, on hänellä luultavasti neljän kortin hertta. Tämän vuoksi risti on houkuttelevampi vaihtoehto. Tällöin oikea kortti on ristikolmonen. 

Ristikolmoslähtöön pöytä pelaa vaihtoehdon puutteessa seiskan ja etelä ässän. Sitten etelä palauttaa ristikahdeksikon (alunperin kolmanneksi suurin). Länsi voisi leikata sotilaalla, mutta tähän on aikaa myöhemminkin. Hän voittaa kuninkaan ja pohjoinen pelaa kakkosen. 

Lännellä on kannelta kuusi tikkiä: pataässä, herttaässä ja -kuningas, ruutuässä ja -kuningas ja jo pelattu ristikuningas. Miten saadaan puuttuvat kaksi?

Jaossa 26 itä jakaa ja avaa kahdella padalla. Kahden padan avaus lupaa kuuden kortin padan ja voimaa noin 6 – 10 pistettä. Etelällä on herttaväri, mutta niin vähän voimaa ettei hän voi tarjota mitään. Lännellä taas on vahvat kortit ja hyvä patatuki, mutta koska itä on luvannut heikon käden hänen kannattaa passata.  Jos pohjoinen nyt passaa, niin kaksi pataa jää loppusitoumukseksi. Hänellä on kuitenkin hyvä jakauma ja voimaa ilmaisukahdennukseen, joka lupaa avausvoiman ja hyvän tuen kaikkiin tarjoamattomiin väreihin. Niinpä hän luultavasti kahdentaa, ja idän passin jälkeen etelä tarjoaa kolme herttaa.  Länsi nostaa nyt kolmeen pataan, ja tätä luultavasti jäädään pelaamaan.

Jaossa 1 pohjoinen passaa jakajana. Itä avaa yhdellä ruudulla, etelä passaa ja länsi tarjoaa yhden padan.  Nyt pohjoinen tarjoaa väliin kaksi ristiä. Itä nostaa kahteen pataan ja kun etelä passaa, lännellä on ongelma. Kortit eivät riitä neljään pataan, mutta passaaminenkaan ei houkuttele. Niinpä paras ratkaisu on tarjota kolme pataa, johon idän tulee passata minimillä tai nostaa neljään lisäarvoilla. Nyt idän pitäisi ehkä nostaa neljään hyvän jakaumansa perusteella, mutta passaaminenkaan ei ole hirvittävän väärin.

Koko tarjoussarja oli:

N            E         S       W
p           1♦          p       1♠ 
2♣         2♠          p       3♠ 
p           4♠          p        kp

Neljää pataa vastaan pohjoinen aloittaa ristikuninkaalla ja jatkaa ässällä, johon etelältä putoaa rouva. Miten jatkat kun pohjoinen jatkaa pienellä ristillä?

Tässä jaossa pohjois-etelällä on korteissa neljä pataa nyt, kun pataässä istuu oikein ja pata ja risti ovat tasan. Sen löytäminen saattaa kuitenkin olla vaikeaa idän avattua yhdellä ruudulla. Etelä tällöin kahdentaa idän ruutuavauksen, jolloin länsi luultavasti tukee ruutua ja pohjoinen tarjoaa patavärinsä. Jos pohjoinen pääsee tarjoamaan pataa kahden tasolla, etelä voi nostaa kolmeen. Nyt pohjoinen osaa korottaa neljään.

Sarja on siis:

E      S      W      N
1♦     D     2♦      2♠ 
p      3♠     p       4♠    

Pelinvienti ei tuota ongelmia. Pohjoinen voittaa ruutulähdön pöytään ja pelaa herttaa kuninkaalle. Sitten pelataan pieni pata kohti kuningasta, ja jos itä ei pelaa ässäänsä, niin pöydästä pelataan kuningas ja jatketaan pataa. Näin puolustus saa vain kaksi pataa ja ristiässän.

Jaossa 3 on sekä lännellä että pohjoisella yhden sangin avaukseen riittävä voima ja jakauma. Koska etelä on jakaja, ehtii länsi avata yhdellä sangilla. Tämän pohjoinen luultavasti kahdentaa. Jos sekä itä että etelä passaisivat tähän, saisi pohjois-etelä herttalähdöllä kahdeksan tikkiä, eli kaksi pietiä. Luultavaa kuitenkin on, että joko itä tai etelä pakenee, jolloin pohjois-etelä luultavasti jäisi pelaamaan kahta herttaa. Nyt pohjois-etelällä on herttapelissä yhdeksän tikkiä.

S      W      N      E
p     1NT     D     2♦ *
2♥     p       3♥     p   
* kahdennuksen jälkeen idän 2♦  on luonnollinen tarjous, joka ilmoittaa halua pelata mielummin ruutu- kuin sangipeliä.

Kahden hertan pelinvienti on suoraviivainen. Etelä voittaa ruutulähdön käteen ässällä ja pelaa pataa rouvalle. Sen voittaessa tikin hän ottaa valttiässän, ja kun molemmat puolustajat tunnustavat, ottaa kaksi valttikierrosta lisää poistaen puolustuksen valtit. Sitten hän pelaa ristiä, jolloin puolustus saa kolme ristiä ja yhden ruututikin. 

Pohjoisen vahvahko 4-4-4-1 jako ei ole helppo tarjottava. Lännen passin jälkeen pohjoinen avaa yhdellä ristillä. Tähän etelä tarjoaa yhden ruudun. Pohjoinen tarjoaa herttavärinsä yhden tasolla. Nyt etelä voisi tarjota kaksi sangia tasaisella 13 pisteen kädellään, ja pohjoinen korottaa kolmeen. 

W      N      E      S
p      1♣      p      1♦ 
p       1♥      p      2NT
p      3NT    p       p

Miten pelaat kolme sangia ristilähdöllä?

Jaossa 5 on idällä tyypillinen yhden sangin avaus. Lännellä on vahva vastauskäsi seitsemän kortin ruutuvärillä. Näillä hänen pitäää tarjota kolme ruutua, joka näyttää vähintään viiden kortin ruutuvärin ja on slammivihje. Nyt idän on vaikea ymmärtää, että sotilasdubbelton on riittävä tuki partnerin väriin, joten hän luultavimmin tarjoaa kolme sangia, joka päättää sarjan.

N      E      S      W
p     1N      p      3♦ 
p     3N      p       p

Alavärislammin löytäminen sangiavauksen jälkeen on vaikeaa. Itä luultavimmin innostuu, jos länsi tarjoaa kolmen sangin päälle vielä neljä ruutua. Tämä veisi kuitenkin itä-lännen kolmen sangin yli, ja tämä voi joskus olla kohtalokasta. 

Miten pelaisit kuutta ruutua lännen korteista, jos pohjoinen lähtee patasotilaalla?

Jaossa 27 etelällä on tasainen jako ja 15 pistettä, jolla hän avaa 1 sangilla. Pohjoisella on 13 pistettä joten hän näkee, että parin kuuluu pelata täyspeliä. Hän ei vielä tiedä mitä sitoumusta pelataan. Neljän kortin hertallaan hän kysyy etelältä yläväriä kahdella ristillä. Etelällä on neljän kortin pata, joten hän tarjoaa kaksi pataa, kieltäen samalla neljän kortin hertan. Tämän kuultuaan pohjoinen hyppää kolmeen sangiin, jota jäädään pelaamaan. 

Länsi lähtee toennäköisesti herttakolmosella, ja lähdön jälkeen etelä saa herttaa leikkaamalla neljä herttatikkiä, kolme patatikkiä (idän on säilytettävä neljä pataansa etelän ottaessa herttavärin; hän voi sakata yhden padan, yhden ruudun ja yhden ristin), kaksi ruututikkiä ja ristiässän, eli yhteensä kymmenen tikkiä. 

Etelä on jakaja mutta hänellä ei ole voimaa avaukseen. Etelän passin jälkeen länsi avaa yhdellä ruudulla. Pohjoisella ei ole tähän mitään sanottavaa ja itä tarjoaa yhden padan.  Etelän passattua länsi tarjoaa tähän kaksi ruutua, jonka itä omalla vuorollaan nostaa kolmeen. Tähän sitten kaikki ovat tyytyväisiä.

Itä-lännellä olisi yhdeksän tikkiä sangipelissä, jos patakuningas istuisi etelällä. Nyt kuningas on pohjoisella ja kolme sangia on pieti herttalähdöllä.

Länsi lähtee herttayhdeksiköllä, johon itä pelaa sotilaan pelinviejän määrättyä pöydästä pienen. Miten tästä eteenpäin?

Jaossa 28 on luultavasti paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lännen ja pohjoisen passattua itä avaa yhdellä ristillä. Tähän etelä tarjoaa väliin jakokädellään luultavasti yhden hertan. Vaikka hänellä on pitempi ruutu, voi hertan näyttäminen myöhemmin olla vaikeaa, jos hän aloittaa ruudulla. Lännellä on erinomainen tuki idän avausväriin, jonka hän osoittaa kahdella ristillä. Pohjoinen tukee etelän herttaväriä kolmen tasolle ja itä ei ole valmis luovuttamaan. Hän tarjoaa kolme pataa näyttäen arvoja värissä. Etelä tarjoaa täyspelin hertassa. Lännellä on heikot kortit mutta hyvä ristituki. Vaarattomassa vyöhykkeessä hän tarjoaa viisi ristiä. Ensiksikin, peli voi  mennä kotiin ja toiseksi, pohjois - etelän neljä herttaa saattaa mennä kotiin, jolloin viisi ristiä on halpa uhraus. Etelä kilpilee vielä viidellä hertalla. Nyt itä - lännen on päätettävä tarjoavatko he vielä kuusi ristiä vai päästävätkö he etelän pelaamaan viittä herttaa. Nyt pohjois - etelällä on yksitoista tikkiä herttapelissä ja itä - lännellä kymmenen tikkiä ristipelissä. Itä - lännen kannattaa siis tarjota kuusi ristiä. Pohjoista alkaa jo huimata näin korkealla, joten hän kahdentaa ja tähän ei kenelläkään ole lisättävää. 

Ristipelissä puolustus saa yhden hertan ja kaksi ruututikkiä. Tulos on siis kaksi kahdennettua pietiä, 300 pistettä pohjois - etelälle. Koska herttatäyspeli olisi antanut 650 pistettä, pääsivät itä - länsi halvalla tarjoamalla kuusi ristiä.

Tässä tarjoussarja saattaa olla hyvin lyhyt. Länsi avaa kahdella padalla. Pohjoinen passaa ja itä on vahvalla kädellään puntarissa. Jos hän tarjoaa kaksi sangia ja länsi passaa, niin he ovat päätyneet hyvään sitoumukseen. Kolme sangia on huonolla yhteensopivuudella liian korkealla.

Jos itä tarjoaa kolme ristiä partnerinsa avaukseen, silloin itä-länsi luultavasti päätyvät joko kolmeen sangiin tai viiteen ristiin. Kummassakin tapauksessa ollaan pietitasolla.

Pelaat parikilpailua. Partneri lähtee ristikolmosella (11-sääntö) ja voitat pöydästä pelatun kympin kuninkaalla pelinviejän pelattua kakkosen. Miten jatkat?

Jaossa 29 ollaan luultavasti hyvin nopeasti hyvin korkealla. Pohjoinen avaa yhdellä hertalla. Idällä on tyypillinen kolmen ristin estoavaus, seitsemän kortin risti ilman suurempaa voimaa. Hän hyppää kolmeen ristiin pohjoisen avauksen jälkeen. Etelällä on kuuden kortin tuki pohjoisen avausväriin, ja vaikka arvokorttivoimaa on vähän tulee hänen hypätä neljään herttaan. Jos länsi passaa, jäädään tätä pelaamaan. Hän saattaa kuitenkin yrittää viidellä ristillä. Tämän pohjoinen kahdentaa minimiavauksellaan, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ristipelissä puolustus saa yhden padan, yhden hertan ja yhden ruudun, eli tulos on yksi pieti, 200 pistettä pohjois - etelälle. Herttapelissä puolustus olisi saanut kolme tikkiä, yhden padan, yhden hertan ja yhden ruudun, eli kotipeli, jolloin pohjois - etelä olisi saanut 620 pistettä. Jälleen kahdennetun ristipelin pelaaminen tuli itä - lännelle halvaksi.

Jaossa 29 pohjoinen passaa jakajana. Idällä on nyt lievä arvostusongelma. Hyvän jaon ja sivuässän voimalla yhden ruudun avaus ei ole väärin, muttä myös kolmen ruudun avaus seitsemän kortin värillä on mahdollinen. Jos itä avaa kolmella ruudulla, etelä luultavasti tarjoaa kolme herttaa ja siihen kaikki ovat tyytyväisiä. Yhden ruudun avaus saattaa johtaa mielenkiitoisempaan tarjoamiseen.

Vuoden ensimmäisessä peli-illassa oli muutama kiinnostava jako.

Aluksi pääset harjoittelemaan sangipuolustusta. Sinulla on seuraavat kortit:

Lepääjä
♠ K 9 7
♥ A Q 9 7 5 2
♦ J 8 4 2
♣ -

Sinä
♠ J 8 5 2
♥ J 8
♦ K 10 9
♣ K Q 5 2

Vastustajat ovat päätyneet kolmeen sangiin lännen avattua yhdellä ruudulla ja tarjottua sangia idän herttatarjouksiin. Itä nostaa lopulta kaksi sangia kolmeen. Partnerin lähdettyä ristikuutosella pöytä sakaa pienen ruudun ja saat pitää tikin rouvalla pelinviejän pelatessa kolmosen. Kuinka jatkat?

Päätitkö jatkaa ristikuninkaalla? Onneksi olkoon, löysit juuri toiseksi parhaan puolustuksen koko jaon ollessa seurava: 

♠ 6 4 3
♥ K 10 6
♦ Q 3
♣ J 9 7 6 4

♠ A Q 10                                                   ♠ K 9 7
♥ 4 3                                                         ♥ A Q 9 7 5 2
♦ A 7 6 5                                                    ♦ J 8 4 2
♣ A 10 8 3                                                 ♣ 

♠ J 8 5 2
♥ J 8
♦ K 10 9
♣ K Q 5 2

Pelinviejä voittaa ässällä ja leikkaa herttaa rouvalla. Kun leikkaus käy, hän palaa käteen patarouvalla ja pelaa toisen hertan. Jos pohjoinen pelaa kuninkaan niin se saa pitää tikin, kun taas kymppi peitetään ässällä. Kun pohjoinen tulee kiinni, hän ei voi pelata ristiä ilman, että pelinviejän kymppi estää värin juoksemisen. Tuloksena on kotipeli ylitikillä.

Tilanne on toinen, jos jatkat ristikakkosen. Jos pelinviejä ottaa ässän, niin pohjoinen voi jatkaa ristiä kuninkaallesi ollessaan kiinni herttakuninkaalla. Tällöin puolustus saa neljä ristitikkiä ja hertan. Niinpä pelinviejän paras kotipelimahdollisuus on laistaa ristiä kolme kertaa ja sitten leikata herttaa ensin yhdeksiköllä ja sitten rouvalla. Tällöin peli menee tasan kotiin puolustuksen saadessa kolme ristitikkiä ja yhden hertan. Lisäksi peliin tulee pieti, jos pelinviejä ei löydä yhdeksikköleikkausta ensimmäiseen herttatikkiin.

Kun jatkat ristikakkosen, partneri näkee, että tämä tulee joko neljän kortin väristä tai rouva-kakkonen dubbeltonista.  Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi, että pelinviejällä olisi kuuden kortin tarjoamaton ristiväri, eikä siis ole realistinen.  Kun pelinviejä tunnustaa toiselle ristikierrokselle kahdeksikolla, niin pelinviejän jäljellä olevat ristit ovat joko AK tai A10. Kummassakin tapauksessa ristijatko on ilmeinen.

Onnistutko minua paremmin seuraavassa puolustustehtävässä? Länsi on tarjonnut herttaa ja ruutua ja päätyi pelinviejäksi kolmeen herttaan. Partneri lähtee ristiviitosella, pöydästä pelataan kakkonen ja pelaamasi kymppi voittaa tikin pelinviejän tunnustaessa seiskalla. Mitä jatkat?

Lepääjä
♠ A Q 9 8 7 6
♥ 9 7
♦ A 7
♣ K 3 2

Sinä
♠ 10 5 3 2
♥ K 10 2
♦ Q 9 3
♣ A J 10

Patakääntö ei voi olla oikein. Myöskään ristiässän ottaminen ei houkuttele, koska tällöin ristikuningas kasvaa tikiksi. Ja koska ruutu vaikuttaisi olevan pelinviejän sivuväri, ei siinäkään tunnu olevan tulevaisuutta. Jäljelle jää vain valtti.

Yrität valttikakkosta johon pelinviejä pelaa sotilaan, partneri ässän ja pöytä seiskan. Partneri jatkaa ristirouvan, johon pöytä pelaa kuninkaan, sinä peität ässällä ja peliviejältä tulee kasi. Mitä nyt?

Minä otin herttakuninkaan ja sitten jatkoin ristisotilaan. Ja tämä oli niin väärin! Nyt pelinviejä varasti ja otti herttarouvan. Sitten ruutu ässälle, ruutu sotilaalle ja kotipeli kun rouva putosi kuninkaan alle.

Herttakuninkaan pelaamisessa ei ollut mitään järkeä. Jos jatkan ristiässän jälkeen ristisotilaan, niin pelinviejä varastaa. Tämän jälkeen hän pääsee pöytään ruutuässällä, jonka jälkeen hän voi jatkaa joko hertan rouvalle tai ruudun sotilaalle, mutta ei molempia. Tällöin puolustus saa joko kaksi herttatikkiä tai hertan ja ruudun, jolloin tulos on yksi pieti. Tämä oli maanantain 2.1. jako 24.

Tässä kaikki tällä kertaa. Yhdeksäntenä pelataan tammisimultaani. Tervetuloa pelaamaan.

Jaossa 30 itä avaajana passaa ja etelä avaa yhdellä ristillä. Länsi tarjoaa vahvalla kädellään ja viiden kortin padalla väliin yhden padan, jonka itä pohjoisen passin jälkeen nostaa kahteen. Tähän luultavasti kaikki ovat tyytyväisiä.

Idällä on vahva avauskäsi. Hän avaa yhdellä padalla ja onnistuu samalla sulkemaan etelän tarjoussarjasta. Vaikka etelällä on 15 arvopistettä, hän ei voi tarjota, koska välitarjous kahden tasolla lupaisi viiden kortin värin, ilmaisukahdennus tukea jokaiseen tarjoamattomaan väriin (siis myös ristiin) ja sangi patapidon. Etelä siis passaa ja länsi tarjoaa yhden sangin. Pohjoisen passattua itä saattaa vahvalla kädellään hypätä kolmeen ruutuun. Länsi preferoi pataan ja kaikki ovat tyytyväisiä. 

Etelä luultavasti aloittaa herttakuninkaalla ja  jatkaa ässällä, jonka itä varastaa. Nyt idän on oltava tarkkana. Jos hän poistaa valtit, hänelle ei jää enää yhtään itselleen. Kun hän lähtee kasvattaamaan ristiä, puolustus saa pinon herttatikkejä päästesään kiinni ristikuninkaalla. Niinpä hän ei vielä saa koskea valttiin. Sen sijaan hänen on kasvatettava risti. Normaalisti risti pitäisi pelata pöydästä kohti käden ässä - rouva -kombinaatiota, mutta nyt pöytään on vain yksi yhteyskortti, ruutuässä, ja se on säilytettävä ristien hakemista varten. Pelinviejä ottaa siis ristiässän ja yllättyy nähdessään kuninkaan putoavan. Nyt pelinviejä poistaa valtit ja ottaa ristit ja ruutuässän saaden näin kaksitoista tikkiä.  

Jos ristikuningas olisi ollut etelällä toisena hän ei olisi voinut jatkaa herttaa, koska tikki olisi varastettu pöydän valtilla. Tämä jako oli siis poikkeus sääntöön, jonka mukaan pelinviejän pitää poistaa puolustuksen valtit mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Jaossa 31 on helppo joutua yli laidan. Lännen yhden ristin avaukseen pohjoisen on helppo tarjota yksi ruutu. Itä kilpailee yhdellä hertalla ja etelä tukee ruutua kahden tasolle. Kun tämä passataan idälle, hän yrittää vielä kahdella hertalla. Tähän pohjois-etelän pitäisi passata, mutta kilpailu pietitasolle on aivan liian houkuttelevaa pohjoiselle.