Bridgeä pelataan tavallisella korttipakalla, joka jaetaan neljän pelaajan kanssa tasan. Pelaajat pelaavat pareittain toisiaan vastaan. Kun kortit on jaettu, alkaa pelistä ensimmäinen vaihe, jossa arvioidaan käden arvokkuutta laskemalla käden pistearvot kuvakorteista. Ässästä lasketaan neljäpistettä(4), kuninkaasta kolme(3), rouvasta kaksi(2) ja sotamiehestä yksi(1) piste. Laskemalla kaikki pisteet yhteen saadaan kädenarvo tietoon. Laskeminen tehdään itsekseen ”salaa” muille sitä kertomatta. Kaiken kaikkiaan yhdesssä korttipakassa on yhteensä 40 pistettä. Omaa pistemäärää ei saa kertoa muulla tavoin kuin tarjouksissa, eli puhuminen pistemääristä on kiellettyä. 

Seuraavaksi tulee tarjouskierros, jossa luvataan tietty määrä tikkejä joko valttipelissä tai valtittomassa pelissä. Tarjouskierros etenee ns. huutokauppana, jossa korkein tarjous voittaa tarjouskierroksen. Arvojärjestys on Sangi(valtiton peli), pata, hertta, ruutu ja risti. Tikkejä voi luvata enintään 13, kun jokaiselle jaetaan korttipakka tasan, eli 13 korttia jokaiselle pelaajalle. Tarjouskierroksella selvitetään, että montako tikkiä voidaan luvata ja pelataanko valttipeliä vai valtitonta peliä.

Pääsääntöisesti yritetään pelata valttipeliä. Valttipeliä voidaan kuitenkin pelata jos parin yhteinen lukumäärä on pelattavassa värissä vähintään kahdeksan korttia, muuten valttipeliä ei kannata pelata. Tämä johtuu siitä, että valttia pitää olla lukumääräällisesti selvä enemmistö, ettei "vastustaja" pääse myös hyödyntämään valttejaan liian paljon. Kun parin yhteinen lukumäärä on vähintään kahdeksan korttia tietyssä värissä, niin jää toiselle parille siitä maasta vain enintään viisi korttia, kun jokaista maata on yhteensä 13 korttia. Kun tarjousvaiheessa huomataan ettei yhteistä väriä ole, niin silloin ns. tyydytään sangin peliin, eli valtittomaan peliin.

Korkeimman tarjouksen tehnyt pelaaja voittaa tarjoussarjan ja hänestä seuraava vasemmalta tekee aloituskortin ja päästään viimeiseen vaiheeseen, jossa yritetään voittaa tikkejä.

Aloituskortin jälkeen seuraava pelaaja vasemmalta levittää korttinsa kaikkien nähtäville ja korkeimman tarjouksen tehnyt pelaaja pelaa ns. kaksilla korteillaan ja yrittää saada luvatun tikkimäärän. Vaikka toinen pari tietty yrittää estää ettei luvattua tikkimäärää saada. Pistelasku menee siten, että jos saa luvatun tikkimäärän, niin saa pisteet omalle puolelle, mutta jos luvattua tikkimäärää ei saatu, niin pisteet menevät toiselle parille. 

Tarjousvaiheessa saa myös hyvästä lupaamisesta ns. bonuksia, kun vielä lisäksi pystyy ottamaan luvatun tikkimäärän. Pistemäärillä pystytään arvioimaan tikkien kokonaismäärää. Esimerkiksi jos parin yhteinen pistemäärä olisi 37 eli lähes kaikki pakassa olevista pisteistä, saavat he kaikki 13 tikkiä, mutta pistemäärä ei ole yhtä iso, ellei lupaa 13 tikkiä.   

Tämän takia tarjouskierros on erittäin tärkeä osa-alue peliä.

Kun kortteja pelataan, niin sääntönä on maantuntopakko, eli pelattavaa maata pitää pelata, mikäli sitä on. Ässä on suurin kortti ja aina kierroksen suurin kortti voittaa tikin, ellei pelata valttipeliä, jolloin valtilla saa ns. varastaa tikin, jos pelattava maa on loppunut. 

Muutamaan muuhun korttipeliin verraten, niin bridgessä ei ole esim. ylimenopakkoa, eli tikkiä ei ole pakko voittaa, jos ei halua tai isompaa korttia ei ole pakko pelata. Ei ole myöskään valttipakkoa ellei valttiväriä pelata. 

Bridgen oppii kohtalaisen helposti, mutta myös unohtaa yhtä helposti. Alkuvaiheessa kaikkien asioiden muistaminen on haastavaa, mutta pienen pelaamisen jälkeen alkaa tulla pelaamisen rutiinia ja pääsee pelistä entistä paremmin kärryille. Kirjallisuutta löytyy myös paljon, jonka kautta itseään voi hyvin kehittää.

Suomessa lajia harrastaa arviolta pari tuhatta pelaajaa ja lajista pelataan Suomen Bridgeliiton alaisia mestaripistekilpailuja, joista pidetään tilastoja sekä erikseen suomenmestaruuskilpailuja. Näiden lisäksi pelataan kansainvälisiä kilpailuja mm. pohjoismaiden mestaruudesta, euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailut sekä olympialaiset.